Heikki Palaskari Helsinki Suomi

Haukkasaaren viimeinen Feodor Pottonen

Pohjois-Aunuksessa sijaitsevan Repolan Haukkasaaren kylässä on asunut Pottosen suvun jäseniä yhtäjaksoisesti 1700-luvulta alkaen. Useimmat heistä ovat syntyneet saarella ja saaneet viimeisen leposijansa kylän kalmismaalta.

Tämän kylän viimeinen kanta-asukas oli Feodor Feodorovits Pottojev (s. 1911). Feodor lienee ollut Pottosen suvussa yleinen nimi, sillä Feodor Feodorovitsillä (l. Heikillä) oli lukuisia kaimoja. Hänen isänsä oli Feodor Kondratanpoika Pottonen (s. 1881), isän serkku Feodor Davidinpoika Pottonen (s. 1871) ja Feodor Feodorovitsin 3. serkku oli Feodor Prokonpoika Pottonen (s. 1907).
Tunnetuin heistä, Feodor Jefimovits Pottojev (s. 1893), oli 1920- ja 1930-luvuilla merkittävissä tehtävissä Poventsan kihlakunnassa, Neuvosto-Karjalan maatalouskomissaarina ja Toimeenpanevan Komitean sihteerinä. Eipä ihme että suvun viisi Feodor Pottosta saatettiin usein sekoittaa toisiinsa.

Feodor Feodorovits asui koko elämänsä Repolan Haukkasaaressa lukuun ottamatta sotavuosia ja kahta viimeistä elinvuottaan, jotka hän vietti Repolan kirkonkylässä. Hänen kasvinkumppaninaan oli samana vuonna syntynyt Ivan Konstantinovits Pottojev, joka kuoli Haukkasaaressa kolme vuotta aiemmin. Iivanan ja Feodorin isät olivat pikkuserkkuja. Feodor kävi kaksi vuotta alkeiskoulua. Hän oli tiedonhaluinen ja kekseliäs, erityisesti kiinnostunut kaikesta uudesta tekniikasta. Vuonna 1935 Feodor suoritti Latvan maatalouskoulussa tutkinnon, jossa erikoistui traktoristiksi. Hän suoritti myös Kansallisen Maatalouskomissariaatin Kolhoosikoulun 1938-39. Karjala oli säilynyt Pottojevin perheessä kotikielenä ja päästötodistuksessa venäjän kielen arvosana oli välttävä.

Sota-aika

Feodor Pottojev ehti työskennellä maataloudessa vuoden ennen sotapalvelukseen astumistaan 20. tarkka-ampujarykmenttiin. Sodasta hän selviytyi ehjin nahoin, vaikka joutui kerran tiedustelutehtävää suorittaessaan väijytykseen. Sukset menivät luotisateessa säleiksi, mutta Feodor pääsi turvaan ryhmän komentajan avustamana.

Välirauhan aikana Feodor palasi kotikyläänsä ja jatkoi viljelystöitä. Tuleva puoliso Elena oli metsätöissä ja liittyi Pohjoisten piirien metsä- ja uittotyöläisten liittoon vuonna 1937. Seuraavana vuonna 24.5.1938 Feodor Feodorovits  ja Elena Stepanovna Soldatkina vihittiin. Avioliittotodistus oli kaksikielinen. Sen nimenä oli ”Svidetelstva yhteh mänemisestä”(Todistus yhteen menemisestä) ja sen vahvistajiksi oli merkitty ”CCCP:n Sydämellisien Diedoloin Rahvahah Komissariatta” (Kansallinen Sisäasiain Komissariaatti- SNTL:n Sydämellisten Ihmisten Rahvaan Komissariaatti).

Sodan jatkuessa Feodor toimi Kotskoman lentokenttäpalvelun joukko-osastossa n:o 10237 traktoristina vuosina 1941-45. Vihollislentojen lisääntyessä Feodor yritti piilottaa traktorin suojaan saksalaisten pommikoneiden näkyvistä. Lentopommi osui parinkymmenen metrin päähän, Feodor haavoittui ja myös traktoriin osui. Ruhjevammoista huolimatta asepalvelus jatkui. Feodorin puolustaessa rintamalla kotimaataan hänen perheensä oli evakuoituna Venäjälle vuonna 1941.

Vuonna 1943 hän liittyi puolueeseen ja palveli sodan loppuun asti. Kotiuttaminen tapahtui 9.5.1945 ja sotilaitten rintaan kiinnitettiin taistelumitalit. Repolan juhliessa neuvostojärjestelmän 60-vuotisjuhlia Feodor palkittiin kunniakirjalla viiden muun arvostetun repolalaisen kanssa. Hänelle myönnettiin 6.4.1985 Isänmaallisen sodan 40-vuotisen voiton kunniaksi II luokan ansiomerkki osoituksena rohkeudesta, kestävyydestä ja urhoollisuudesta.

Haukkasaaressa

Monet talot oli hävitetty Repolassa, myös Haukkasaaren kylä oli kärsinyt sodassa. Feodorin kotitalo Hörtsäsien rannassa oli palanut jo ennen sotaa ja hänen isänsä rakensi sen tilalle uuden vuonna 1912. Feodor kunnosti talon sodan jälkeen perheen asuessa remontin aikana naapurissa. Talon päädyssä kasvoi edelleen Feodorin äidin vuonna 1918 istuttama tuomi.

Sodanjälkeinen kolhoosiaika alkoi vähitellen vakiintua. Haukkasaarelle vuonna 1934 perustettua ”Oikea tie”-kolhoosia johtamaan valittiin Andrei Ivanovits Nikitin ja hänen jälkeensä Feodorin veli Grigori Feodorovits Pottojev, joka oli työskennellyt sodan aikana ja sen jälkeen prikaatissa. Vuonna 1958 kolhoosin tilalle perustettiin Repolan yhteistalous. Vuonna 1970 mekaanikko Feodor Pottojev jäi eläkkeelle kolme vuotta puolisonsa Elenan jälkeen. Toimettomaksi hän ei silti jäänyt, vaan työskenteli joka päivä talonsa verstashuoneessa. Feodorin verstaassa oli hyvässä järjestyksessä lukemattomat itse tehdyt työkalut, joilla hän teki lähes kaiken tarvittavan puukoista kenkiin. Feodor oli myös pätevä veneenveistäjä.

Nuorena opitut kädentaidot tunnettiin laajalti Repolan ulkopuolellakin. Muujärven piirin toimeenpaneva komitea järjesti seminaarin ja taitonäyttelyn, johon Feodor kutsuttiin naapurinsa Iivanan kanssa esittelemään töitään ja vanhoja työmenetelmiä. Pyrkimyksenä oli tutkia massatuotannon mahdollisuuksia kansallisille käsityötuotteille.

Vuonna 1958 Feodor lahjoitti Karjalan tasavallan Historia-kotiseutumuseon numismaattisen kulttuurin kokoelmiin keräämänsä kolikkokokoelman ja sai etuoikeuden museon kirjaston käyttöön ja vapaan pääsyn museoon.

Viljeltiin vehnää, ruista, ohraa, kauraa, perunoita ja heinää. Kylän vanhaan vuonna 1886 rakennettuun tuulimyllyyn Feodor kunnosti uudet siivet. Mylly saatiin taas toimintakuntoon ja hän jauhoi sillä viljaa vuoteen 1958 asti. Tuulimylly siirrettiin myöhemmin Kizhin saarelle, jossa se on edelleenkin nähtävissä.

Toukokuussa 1974 Feodor teki työsopimuksen Lieksajärven puutavarayhtiön johtaja I.I.Tunttujevin kanssa metsänvartijan tehtävästä. Hän lupautui valvomaan Haukkasaarella sijaitsevaa varastoa, jossa säilytettiin puutavaraa ja työkoneita. Valvonta-aika oli klo 17.00-09.00 joka päivä, pyhä- ja vapaapäivinä yötä päivää.

Yhteys sukulaisiin

Tarton rauhan 14.10.1920 jälkeisenä hajaannuksen aikana myös Pottoset olivat jakautuneet rajan molemmin puolin. Kaikki suvun Feodorit jäivät Karjalaan. Seuraavien kuudenkymmenen vuoden aikana sukulaisten kesken ei ollut mahdollisuuksia yhteydenpitoon.

Repolalaisen kirjailija Nikolai Laineen (1920-84) välityksellä sain 1980-luvulla viestejä Haukkasaaresta ja kuulin sukulaistemme asuvat edelleen kylässä. Nikolai oli ystävystynyt sukuumme ja omisti Feodor Pottojeville yhden runoistaan ”Tavallinen tukinkaataja.” Hänen lukuisien kotiseutuaiheisten runojensa joukossa olivat myös runot ”Lieksajärvi” ja ”Haukkasaari”.

1900-luku oli Karjalassa suurten mullistusten aikaa. Monet kylät kuihtuivat ja myös Haukkasaaren asukkaita kehotettiin siirtymään Repolan keskustaan. Useimmat talot olivat jo tyhjillään ja Haukkasaaressa oli enää neljä asukasta. Feodor ja Ivan kieltäytyivät lähtemästä rakkaasta kotikylästään.

Kesällä 1992 rajaliikenne avautui ja pääsimme vihdoin isiemme synnyinsijoille Haukkasaareen. Ensimmäinen tapaamisemme kylän viimeisten asukkaiden Feodorin ja Iivanan perheiden kanssa oli hyvin lämmin. Ihastellessamme kylän kauneutta Feodor kysyi: ”Ka, miksikä työ lähittä täältä?”

Kuljimme hänen opastuksellaan kylän joka kolkkaan ja tutkimme entisten asuinpaikkojen rauniot. Teimme pitkän kävelymatkan istahtaen muutaman kerran kivelle lepäämään. Entiset viljavat pellot olivat osittain metsittyneet tai olleet pitkään kesannolla.

Feodorin talon katto oli osittain painunut luokille, mutta sisällä oli siistiä ja aito vanhan karjalaistalon tunnelma. Talon alakerrassa sijaitseva karjasuoja oli tyhjillään. Feodorin verstas oli edelleen jokapäiväisessä käytössä. Sadat työkalut olivat hyvässä järjestyksessä seinällä. Niitä käytettiin ahkerasti puusepän, mekaanikon ja suutarin töissä.

Kävimme seuraavien vuosien aikana useita kertoja Feodoria tervehtimässä. Mieleen on jäänyt erityisesti myöhäiset iltahetket, jolloin istuimme kuuntelemassa muisteluja entisestä elämästä. Kommunistisen ajan kokenut Feodor muisti tarkalleen käynnit kylän tsasounassa, ristinmerkin ja tuohuksien sytyttämiset. Illan pimetessä siirryimme yöpuulle verstaan eteiseen. Nukahdettuamme kuulimme vielä Feodorin käyvän hiljaa huoneessa tarkistamassa että olemme turvallisesti peittojen alla viileässä kesäyössä. Feodorin huolehtiminen lämmitti mieltämme.

Iän karttuessa erityisesti talvet alkoivat olla raskaita syrjäisessä Haukkasaaressa asumiseen. Kylä oli entisestään hiljentynyt kasvinkumppani Iivana Pottojevin kuoltua vuonna 1994 ja hänen leskensä Aksenjan muutettua kirkonkylään poikansa Vitjan luokse. Feodor ja Leena muuttivat Repolan kirkonkylään suomalaisten rakentamaan taloon. Talo oli kauniilla paikalla kirkonkylän korkeimmalla mäellä sairaalan vieressä.

Pojat rakensivat Lieksajärveltä uitetuista hirsistä rantaan uuden kylyn ja Feodor nikkaroi saunaan ikkunanpuitteet.

Haukkasaaren viimeinen isäntä Feodor nukkui pois lähes 86 vuoden iässä. Elena pääsi Feodorin viereen Haukkasaaren kalmismaalle neljä vuotta myöhemmin.

Haukkasaaren kylä elää edelleen kesäisin vilkasta aikaa. Feodorin lapset ja lapsenlapset perheineen lomailevat siellä, viljelevät ja kalastavat talven varalle.

Feodor Feodorovits Pottojev
Traktoristi. Metsänvartija
Syntynyt 22.5.1911 Repolan Haukkasaaren kylässä
Kuollut 29.3.1997 Repolan sairaalassa

Vanhemmat:
Isä: Feodor Kondratanpoika Pottojev
Syntynyt vuonna 1881 Haukkasaaressa
Kuollut 22.12.1943 Arkangelin sairaalassa
Äiti: Anni Iivanantytär Lehmänen (Martinova)
Syntynyt vuonna 1882 Repolan Tsolkan kylässä
Vihitty vuonna 1902.
Kuollut Haukkasaaressa vuonna 1963

Puoliso:
Elena Stepanantytär Pottojeva os. Soldatkina
Kolhoosityöläinen
Syntynyt 25.5.1919 Repolan Saarenpään kylässä
Vihitty 24.5.1928
Kuollut 16.1.2001 Repolassa

© 25.3.2013 Heikki Palaskari (ent. Pottonen)
Feodor F. Pottojevin pikkuserkun poika

Lähteet:
Feodor F. Pottojevin arkistot ja haastattelut
Lehtiartikkelit:
Avantgard nro 27. 4.3.1978 (V. Kamjagin: Raskasi o kommunistah)
(Mihailov: Prasnik v Repolah)
Punalippu nro 11 1974     (Juri Vlasov: Haukkasaarella)
(Juho Heiskanen: Oksa suuresta sukupuusta)